Pysähdyin jälleen pohtimaan työturvallisuutta, tällä kertaa mainion TTL:n järjestämän Nolla Tapaturmaa foorumin 20v. juhlaseminaarin jälkimainingeissa. Yli 400 työturvallisuudelle omistautunutta ammattilaista kokoontui toukokuun lopulla kaksipäiväiseen seminaariin kohtaamaan toisiaan ja pohtimaan työturvallisuutta. Aihe on tärkeä ja TTL onnistui järjestämään sen ympärille erinomaisen seminaarin puhujineen ja ohjelmineen.
Empatia oli yksi ajatuksista, mikä nousi esiin ajatuksia herättävällä tavalla. Mieleenpainuvan avauksen tästä teemasta teki tilaisuudessa puhunut Maaret Kallio, hänen lähestyessään turvallisuutta nimenomaan muiden huomioonottamisen ja empatian kautta. Välittäminen, huomioiminen ja ymmärtäminen toimivat hyvänä lähtökohtana turvallisuusajattelulle, mutta ehkä tärkein nosto oli, että ne eivät yksistään riitä. Tarvitaan myös toimintaa. Empatia ja huomioiminen täytyy kääntää toiminnaksi, muuten kyse on pelkästä myötätunnosta, mikä ei välttämättä tuota mitään konkreettista, vaikka tärkeää sekin on.
Itse jatkoin pohdintaa ja mietin, jotta saadaan aikaiseksi toimintaa, täytyy olla viitseliäisyyttä, johtamista ja uusiutumiskyvykkyyttä. Eli ei saisi niin sanotusti jäädä lepäilemään laakereilleen ja pelkästään tyytyä vanhoihin hyviin keinoihin. Maailma menee jatkuvasti eteenpäin ja uusiutuu, jolloin myös johtamisen ja toimintatapojen täytyy uusiutua mukana. Digitalisaatio on tästä hyvä ylätason esimerkki – olisi hullua olla käyttämättä digitalisaation mahdollistamia hyötyjä ja pidättäytyä jääräpäisesti manuaalisessa paperilappumaailmassa.
Toisaalta, eihän kaikki kuitenkaan muutu. On yhä paljon vanhoja lainalaisuuksia, jotka eivät mene uusiksi hetkessä. Täytyi kokeilla, mitä viime aikoina paljon puhuttu ChatGPT osasi sanoa työturvallisuudesta teollisuudessa. No eihän sieltä mitään mullistavaa noussut esiin: turvallisuuskulttuuri ja sen johtaminen ovat keskeisiä teemoja ja liukastumiset ovat tyypillisin työturvallisuusriski.
Mikä on minun uusiutumiskykyni, mitä uutta voin tuoda pöytään? Mitä minä voin tehdä teollisuuden turvallisuuden edistämiseksi – yhdessä muiden kanssa? Miten voin kääntää empatian toiminnaksi ja näin saada aikaiseksi konkreettisia turvallisuustekoja?
